Oletko koskaan miettinyt miksi Suomessa
ei ole samanlaista tapahtumakulttuuria kuin muissa maissa? Se ei voi johtua siitä,
että olisimme eristyksissä; Ameriikasta tai Australiasta tulevalle on aivan
sama, lentääkö hän Berliiniin vai Helsinkiin. Se ei voi johtua siitä, ettei
meillä olisi tilaa - sitä on, ehkä jopa enemmän kuin muissa maissa. Se ei
myöskään voi johtua siitä, ettei meillä olisi hyviä artisteja; niitä on,
todella järkyttävän paljon. Suomessa on kymmeniä artisteja, jotka käyvät
vuosittain keikkailemassa ulkomailla megakonserteissa päätähtinä. Suomessa on
väkilukuun suhteutettuna enemmän muusikoita ja tuottajia, kuin missään muussa
maassa. Suomessa on aivan älyttömän suuret, täysin käyttämättömät potentiaalit
houkutella satoja tuhansia turisteja joka kesä, mutta jostain syystä raha ei
näytä kelpaavan meille.
Jaoin eilen facebookissa
uutisen, jossa kerrottiin, että Helsingissä olisi tänä kesänä mahdollisuus
järjestää tapahtumia ilman lupaa. Vastaanotosta voi päätellä, että en ole ainoa
jonka mielestä tapahtumia koskevat byrokraattiset menettelyt ovat kohtuuttomia.
Nyt avattu rantakesa130km.fi palvelu on osoitus siitä, että lupamenettelyistä
voidaan tehdä yksinkertaisempiakin. Mielestäni niistä pitäisikin tehdä
yksinkertaisempia - pysyvästi.
Olen järjestänyt, tai ollut
mukana järjestämässä, heittämällä yli viittäsataa tapahtumaa, kaikkea
parinkymmenen ihmisen metsäbileistä yli 3000 hengen festareihin. Väliin mahtuu
kirjava kattaus kaikenlaisia tapahtumia, joista osaan on hankittu
viranomaisluvat, osaan ei. Osaan olisi pitänyt hankkia luvat mutta ne on
jätetty hankkimatta, yleensä tällaisiin tapahtumiin paikalle sattuneita poliiseja ei
ole kiinnostanut luvattomuus. Byrokratia ja luvat on herkkua, joka kiinnostaa usein vain
holhoavia päättäjiä. Poikkeuksena yleiseen turvallisuuteen liittyvät luvat, niitä valvotaan tiukasti - mikä onkin hyvä.
Vaikka yksi suurimmista syistä
köyhään tapahtumakulttuuriin onkin lupamenettelyjen nihkeys, löytyy Suomesta
toinenkin piirre, joka syö tapahtumilta pohjaa - erityisesti kaupungeissa. Menitpä
mihin tahansa maailman suurista kaupungeista, niissä järjestetään suuria juhlia
joissa ihmiset juhlivat yön pikkutunneille asti musiikin raikaessa pitkin
kaupungin katuja. Suomessa ihmiset haluavat mennä nukkumaan klo 22, ja se
tarkoittaa, että kaikkien muidenkin pitää olla hiljaa, etenkin ulkona. Mikä on
sinällään hassua, koska kaikista maailman kaupungeista missä olen vieraillut,
Suomessa on parhaat äänieristykset ulkoa tulevaan meluun.
Sinänsä ironista, että maassa,
jossa kesäisin päivä jatkuu pitkälle yöhön ja jossa talvisin on pimeää, kylmää,
yksinäistä ja hiljaista, halutaan kesästäkin nauttia hiljaa ja yksin.
Ottaen huomioon nykyisen
taloustilanteen sekä kehityksen, joka on johtanut työpaikkojen vähenemiseen
valmistamisessa ja niiden lisääntymiseen palvelupuolella, meillä ei oikein ole
varaa menettää niitä euroja joita turistit tänne tuovat. Suomalaiset eivät voi
palvella vain toisiaan, me tarvitsemme turisteja. Ja mikä saa turistit
tulemaan? Tapahtumat.
Sen lisäksi, että viranomaisten
on helpotettava tapahtumien järjestämistä kaikin tavoin, myös meidän
tavallisten suomalaisten on lakattava valittamasta siitä, että joku muu pitää
kivaa. Jokainen melusta tehty valitus pienentää sitä kattausta, jonka kaupunki
voi tarjota ulkomaalaisille. Jokainen menetetty turisti on myös satoja
menetettyjä euroja. Tokihan minäkin arvostan hiljaisuutta, olenhan suomalainen
itsekin, mutta yhteisen hyvän vuoksi olisi hyvä, jos ihmiset voisivat vähän
joustaa. Jos haluaa ehdotonta
hiljaisuutta, sitä varten voi mennä käymään maalla.
”Suomalainen on ainoa joka on
valmis maksamaan viisikymmentä euroa siitä, ettei naapuri saa sataa euroa” –
Olisiko aika jo kypsä ilmapiirille, jossa aivan toisenlaiset sanonnat
kukoistavat?
Kaupunki elää, kaupungissa on
tapahtumia, ihmisiä, baareja, autoja, ääntä, taidetta ja musiikkia. Kaikkea
sitä ja paljon muutakin on kaupunki. Kaupungissa ihmiset kuulevat toistensa
elämän, he jakavat sen. Kaupunki pitää ääntä jatkuvasti, kaupunki tuottaa sitä.
Menitpä minne päin maailmaa vain, kaupungeissa ymmärretään, että ääni on osa
kaupunkia, siis kaikkialla muualla kuin meillä. Jostain syystä täällä luullaan,
että kaupungin tulisi olla hiljaa, tämä on kaupunkikulttuurin paradoksi ja
mielestäni ehdottomasti turismin ja sitä myöten taloudellisen kasvun tulppa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti