Köyhän sokeudessa mainitsin joutuneeni elämään lyhyen
ajanjakson sossun tuella. Syyt ja seuraukset ovatkin mielestäni loistava
esimerkki siitä, miksi nykyisenlainen byrokratia ja tukihelvetti on pitkällä
ajalla kestämätöntä - sekä henkilö-, että kansantaloustasolla.
2004 syksyllä olin aloittanut iltaopinnot Suomen
Liikemiesten Kauppaoppilaitoksessa (SLK), tuohon aikaan työskentelin vielä
Postilla ja vasta vuotta aiemmin olin polttanut luottotietoni. Tilanne ei ollut
vielä kovin paha, velkaa oli ”vain” muutama tuhat euroa. En ollut tyytyväinen
työhöni enkä tilanteeseeni, olin suhteellisen motivoitunut opiskelemaan. Kaikki
oli siis vielä korjattavissa, melko pienellä vaivalla vieläpä. Tilanne muuttui
kuitenkin erittäin nopeasti, kun sain kenkää.
Potkujen syyhyn en mene kovin seikkaperäisesti, syy oli
omani ja toimimalla toisin täysin estettävissä. Potkujen syyllä tosin ei tässä
tapauksessa ole niin merkitystä, koska irtisanomisen syystä riippumatta lopputulos
olisi kuitenkin ollut samanlainen farssi.
Irtisanomishetkellä olin kuulunut liittoon jo muutaman
vuoden, joten ajattelin, että eihän tässä ihmeempiä. Keskittyisin opiskeluihin
talven ajaksi ja eläisin ansiosidonnaisella keskiverto-opiskelijaa paremmin,
seuraavana kesänä tietotaitoni saattaisi jo olla sellaisella tasolla, että
voisin etsiä uutta (parempaa) työtä. Tämä siis oli suunnitelma, ja erittäin
looginen sellainen – ainakin omasta mielestäni. Näinhän asiat toimivat
hyvinvointiyhteiskunnassa, tai niin ainakin luulin. Tiedossa oli erittäin karu
herääminen siihen todellisuuteen, että yhteiskunta ei toimi millään tasolla
loogisesti.
Koska olin iltaopiskelija, en ollut oikeutettu
työttömyystukeen (asia, joka on onneksi sittemmin korjattu), mutta iltaopiskelijana
en myöskään ollut oikeutettu opintotukeen. Olin siis tilanteessa jossa en
saanut rahaa mistään, ja oli aika kääntyä sossun puoleen.
Ensimmäinen selvinnyt asia oli se, että vuokrani oli liian
suuri, ja sosiaalitoimisto ei suostunut maksamaan sitä kokonaisuudessaan. Itse asiassa
vuokrani oli suhteellisen maltillinen, silloiseenkin hintatasoon verrattuna, sosiaalitoimisto
vain oli (en tiedä onko vieläkin) vuokrakehityksessä kymmenen vuotta jäljessä.
Lopputulos oli kuitenkin se, että sosiaalitoimisto maksoi sen verran, mikä oli
heidän näkemyksensä maksimivuokrasta, plus elämiskulut. Nämä summat olivat
yhdessä muutaman kympin päälle vuokrani - käytännössä koko summa siis meni
vuokraan kokonaisuudessaan, ainakin hetken.
Tilanteeni oli siis seuraavanlainen: ei opintotukea, ei
asumistukea, ei työttömyystukea, ja sossun rahat kuluivat kokonaisuudessaan
vuokraan. Iltaopiskelijan statusta en olisi pystynyt vaihtamaan
täysipäiväiseksi ennen seuraavan vuoden alkua, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi
lopettaa opiskelut. Opintojen lopettamishetkestä kului neljä kuukautta siihen,
että työttömyysturvani alkoi juosta.
On täysin mahdollista elää ilman rahaa jonkin aikaa, mutta
neljä kuukautta alkaa olla jo melko pitkä aika. Erityisen pitkältä tuntuu aika,
jonka pituudesta ei ole tietoa, kun jokainen viikko alkaa mietteellä: ”jokohan
nyt?” Kuukauden jälkeen jätin maksamatta laskut, kahden kuukauden jälkeen jätin
maksamatta vuokran. Tässä kohtaa velallinen tilanteeni kääntyi jo toivottomampaan
suuntaan. Olin jo jonkin aikaa dyykannut ruokani roskiksesta rahanpuutteen
vuoksi, joten oli suhteellisen helppoa jatkaa dyykkausta ja pistää irtoraha
bilettämiseen ja päihteisiin. Mikään muu ei oikeastaan kiinnostanut.
Neljän kuukauden kuluttua - rästivuokrien kasaannuttua -
uhkaava häätö sai etsimään toista asuntoa, ja sopivasti niihin aikoihin
vapautuikin kimppakämpästä huone. Uuden asunnon maltillinen vuokra,
yhdistettynä melko hyvään ansiosidonnaismäärään, jätti pakollistenkin menojen
jälkeen riittävän rahamäärän muuhun elämiseen. Tästä seurasi se, että en enää
kokenut tilannettani turhauttavaksi ja laskut ottivat taas ensimmäisen
prioriteetin rahankäytössäni. Joskin rahamäärä, joka jäi käteen laskujen
jälkeen, oli sen verran pieni, että vapaa-ajalla ei mitään ihmeempiä
harrastettu. Muutaman kuukauden jälkeen olinkin jo taas töissä: transitio, joka
tapahtui kuin itsestään. Edellisen neljän kuukauden velat jäivät muhimaan
tulevaa paluutaan varten, mutta mitäpä niistä – ne olisivat sen ajan murhe.
Jouduttuani tilanteeseen jossa rahat eivät riittäneet edes vuokraan
ja laskuihin, jouduin karsimaan osan laskuista suoraan pois. Ensimmäisen
karsinnan jälkeen oli äärimmäisen helppo jatkaa karsintaa ja allokoida rahaa
henkilökohtaisen hauskuuttamisen tarpeisiin. Jos raha ei riitä muutenkaan, niin
mitä väliä kuinka paljon enemmän velkaa tulee? Sitähän tulee kuitenkin.
Välittömästi sen jälkeen, kun rahaa oli riittävästi pakollisiin menoihin ja vähän
ylikin, oli hyvin helppo maksaa pakolliset ensin ja sen jälkeen etsiä tilaisuuksia
millä hauskaan olevaa rahaa saisi enemmän. En toki voi yleistää, mutta olen
huomannut hyvin monilla ihmisillä taipumusta samaan.
Yhteiskuntamme perustuu sille ajatukselle, että
parempiosaiset pitävät huolta huonompiosaisista. Valitettavasti tätä järjestelmää
on suunniteltu sen pelon pohjalta, että joku voisi käyttää sitä hyväkseen ja
vain elää toisten kustannuksella. Tästä on seurannut se, että systeemistä on
tehty erittäin vaikea ja hidas. Ongelma tulee siinä, että ne ihmiset, jotka
haluavat käyttää systeemiä hyväkseen, tulevat tekemään sen riippumatta siitä, miten
vaikeaa se on. Mutta mitä vaikeammaksi systeemi tehdään, sitä vaikeammaksi
elämä tulee niille, joiden elämästä sen oli alunperin tarkoitus tehdä
helpompaa. Ne ihmiset, jotka luottavat siihen että systeemi toimii ja jotka
tarvitsevat apua eniten, yleensä lannistuvat eniten siitä, kun systeemi ei
toimikkaan. Raskas byrokratia syö näin pois oletetun hyödyn.
Voin itseni kohdalta helposti kuvitella ”mitä jos” -skenaarion.
Ansiosidonnaisen välitön rullaaminen olisi mahdollistanut koulussa jatkamisen, ja
luultavasti olisin siirtynyt kokoaikaiseksi opiskelijaksi seuraavan jakson
alkaessa. Seuraavana kesänä olisin etsinyt uutta työtä ja muutamaa vuotta
myöhemmin valmistunut. Todennäköisesti SLK:ssa saamillani tiedoilla en olisi
ajanut myöhemmin yritystäni ojaan, koska en olisi silloin kiivennyt niin
sanotusti ”perse edellä puuhun”. Tälläkin hetkellä pääkaupunkiseudulla voisi
olla yksi pk-yritys enemmän, ja tämä yritys luultavasti työllistäisi muutaman
ihmisen.
Tämän skenaarion sijaan velkataakkani suureni usealla
tuhannella, opiskeluintoni katosi useaksi vuodeksi ja suuhun jäi erittäin
paskainen maku. Lisäksi tämä toimi lähtölaukauksena muutamiin todella huonoihin
valintoihin, mutta niistä kerron toiste. Mitä mieltä itse olet: kumpi skenaario
oli isossa mittakaavassa parempi?
Henkilökohtaisesti uskon, että esimerkiksi paljon puhuttu
kansalaispalkka toisi loppujen lopuksi enemmän rahaa kuin se sitä veisi.
Varmasti jotkut ihmiset tulevat makaamaan kotonaan tekemättä mitään, mutta
lopuille se mahdollistaa enemmän. Se mahdollistaa helpon siirtymän
työttömyydestä kouluun, ja koulusta työelämään, tai toisinpäin. Pelkkä kotona
makaaminen ei oikeasti ole niin hohdokasta kuin annetaan ymmärtää, se on itse asiassa
erittäin turhauttavaa. Meillä ihmisillä on hyvin suuri tarve määritellä itsemme
tekemisemme kautta, ja mahdollisuus tehdä motivoi. Kumpi painaa vaakakupissa
enemmän, se että jotkut makaavat, vai se, että useammat saavat kehittyä
paremmiksi – ja tuottavammiksi? Kuten mainitsin, raskas byrokratia syö pois
oletetun hyödyn, lisäksi byrokratian pyörittäminen tuo lisää kuluja. Kuka
oikeastaan hyötyy siitä, että ihmiset pakotetaan käyttämään energiansa
byrokratiassa tarpomiseen, sen sijaan että he voisivat käyttää aikansa johonkin
hyödylliseen?
Olemme kuitenkin aikanaan sopineet, että kansakuntana teemme
parhaamme sen eteen, että jokainen kansalainen saa mahdollisuuden kehittää itseään
ja elämäänsä. Että kaikilla on mahdollisuus saavuttaa elämässään jotain suurta.
Ehkäpä olisi pikkuhiljaa aika lakata pelkäämästä sitä, että joku elää
verorahoilla tekemättä mitään, ja alkaa miettiä sitä, miten paljon enemmän joku
voi saada aikaan, kun elämässä ei ole keinotekoisia muureja.
Perustulosta muualta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Perustulo
https://www.vihreat.fi/asiat/vihrea-politiikka/teemat/koyhyys/perustulo
Perustulosta muualta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Perustulo
https://www.vihreat.fi/asiat/vihrea-politiikka/teemat/koyhyys/perustulo