Kallis opiskelija

Suoritin 40 opintopisteen edestä kursseja tänä keväänä eli 8 opintopistettä kuussa. Luppoaikaa jäi aika paljon, joten ensi syksyksi otan tahdiksi 10 opintopistettä kuussa. Muutama luokallani oleva suoritti 10 pisteen kuukausi vauhdilla tämän kevään, ensi syksynä he aikovat saada 12 pistettä kuussa. Omalla tahdillani saan opintoni suoritettua 2,5 vuodessa,  normaalin 3,5 sijaan. Muutama luokallani valmistuu 2 vuodessa tai alle.

Yksikään meistä ei ole superihminen – tietääkseni – mutta meille kaikille yhteistä on se, että opiskelemme aikuisopintorahan turvin, joka on huomattavasti suurempi rahasumma kuin opintotuki. Meidän ei tarvitse tehdä työtä koulun ohella, eikä kenelläkään meistä ole varsinaisia rahahuolia, joka voisi viedä huomion opiskelusta.

Olemme yhteiskunnalle kalliita opiskelijoita, vai olemmeko sittenkään? En tiedä,  paljonko luokkatoverini saavat tukea, mutta voimme tehdä pienen laskutoimituksen minun tukisummaani käyttäen, joka on 1404€ kuussa miinus verot - miksi tuista pitää maksaa veroja?

20-vuotias perusopiskelija, jonka vuokra on 600€ ja joka opiskelee opintotuella saisi opintorahaa 336,76 e/kk, asumislisää 201,60 e/kk ja opintolainaa 400,00 e/kk eli yhteensä 938,36 e/kk. Jos hän on vaikkapa kaupan kassalla töissä, joutuisi hän lisäksi tekemään n . 45 tuntia kuussa töitä, päästäkseen samaan tulotasoon kuin minä. Mikäli hän valmistuisi ajallaan, kertyisi tukikuukausia yhteensä 31.

31 kuukauden aikana hänelle olisi maksettu yhteensä 16689,16€. Lisäksi opintolainan takaisinmaksu hyvitystä kertyisi 3960€, eli yhteensä yhteiskunta maksaisi 20649,16€ (tukisummat on saatu kelan laskureista).

Omalla 2,5 vuoden rupeamalla tukikuukausia kertynee 18, joista yhteiskunta maksaa 25272€. Niinä kuukausina, joina en nosta tukea, voin ansaita ilman tulorajoja. Tarpeeni nostaa tukea kaikilta kuukausilta katoaa, koska voin tehdä silloin niin paljon työtä kuin jaksan. Esimerkiksi joulukuussa en nostanut tukia, koska sain työstäni niin suuren palkan – tavallisella opintotuella joutuisin pitämään hyvin tarkkaa kirjaa siitä, paljonko voin tienata.

En osaa arvioida, paljonko luokkatovereideni tukien määrä on, mutta tuskimpa se kovin paljoa ylittää omaani. Huomionarvoista toki on, että aikuiskoulutustukea saa enintään 18 kuukautta, joten se omalta osaltaan nostaa halua valmistua nopeammin - mutta sillä ei sinänsä ole tässä esimerkissä merkitystä.

Oman opintolinjani vastavalmistuneiden keskipalkka on noin 3200€ kuussa, mutta vaikka en saisikaan ihan niin hyväpalkkaista työtä valmistumisen jälkeen, ehdin nykyiselläkin työlläni tienata vuodessa valtiolle verotuloja 4398€. Eli kun kanssani samaan aikaan aloittanut opiskelija vihdoin valmistuu tavoiteajassa, on minun hintani yhteiskunnalle ollutkin enää vain 20874€. Lisäksi, minun ei tarvitse murehtia opintolainan takaisinmaksusta, siinä missä perusopiskelija aloittaa maksamaan takaisin 8440€ lainaansa.

Moni asia on kallista ja valtionalouskin on ruvella, mutta siihen satsaaminen, että opiskelija saa rauhassa keskittyä opintoihinsa, ei ole kallista. Ensi vuonna opintotukin on tulossa muutos, tasapuolisuuden nimissä voisimme tehdä laskelman siitäkin.

Uudessa järjestelmässä yllämainittu opiskelija voi saada 250,28€ opintorahaa, asumistukea parhaimmillaan 404,40€, pahimmillaan ei yhtään sekä lainaa 650€ kuussa. Töitä pitäisi tehdä 10 - 50 tuntia kuussa, riippuen asumistuen määrästä. Vaikka summa alkaa jo vaikuttaa suht suurelta, on muistettava, että opintotuella saa tienata rajoitetusta tukikuukausien ulkopuolellakin. Lisäksi, johtuen siitä, että aletaan käyttämään yleistä asumistukea, kovin ahkera työntekijä huomaa menettävänsä tuloja, varsinkin jos sattuu asumaan jonkun kanssa. Minä en esimerkiksi olisi oikeutettu asumistukeen, lainaakaan en saisi nostettua koska minulla ei ole luottotietoja. Joutuisin tekemään kuussa 100 tuntia töitä saadakseni tuon 1150€. Huomionarvoista on, että ansaintaraja on 660€.

31 kuukaudella yhteiskunnalle syntyy uudesta järjestelmästä menoja 7758,68 - 20295€ + lainan hyvitystä 5295€, eli 13053 - 25590€. Vastavalmistuneelle jäisi käteen 14855€ lainaa maksettavaksi.

Ensinnäkin, tämä uusi järjestelmä asettaa opiskelijat erittäin epätasa-arvoiseen asemaan. Toisekseen, se ei edes välttämättä tuo säästöjä, tai jos tuokin, niiden määrää on mahdoton arvioida etukäteen. Ymmärrän, että vaikeina aikoina pitää tehdä vaikeita päätöksiä, mutta ehkä olisi syytä miettiä päätösten seurauksia vähän pidemmälle kuin seuraavaan vaalivuoteen asti?

Olisiko syytä harkita riittävän opintorahan maksamista opiskelijoille, ja luoda  säästöjä nopeutuneiden opintojen kautta? Valtiota ei voi johtaa kuin yritystä, mutta on yksi yritysmaailmasta tuttu sanonta, joka toimii valtiolle: You have to spend money, to make money.

Ps. Tiedostan, että kaikkia opintolinjoja ei voida kiihdyttää lähes kaksinkertaiseen vauhtiin. Mutta jonkin asteista nopeutumista nähtäisiin varmasti jokaisessa opintolinjassa, jos opiskelijoiden ei tarvitsisi murehtia rahasta. Uskon, että luovien alojen opiskelijat hyötyisivät stressittömyydestä eniten.

Nukkuva Helsinki – kaupunkikulttuurin paradoksi

Oletko koskaan miettinyt miksi Suomessa ei ole samanlaista tapahtumakulttuuria kuin muissa maissa? Se ei voi johtua siitä, että olisimme eristyksissä; Ameriikasta tai Australiasta tulevalle on aivan sama, lentääkö hän Berliiniin vai Helsinkiin. Se ei voi johtua siitä, ettei meillä olisi tilaa - sitä on, ehkä jopa enemmän kuin muissa maissa. Se ei myöskään voi johtua siitä, ettei meillä olisi hyviä artisteja; niitä on, todella järkyttävän paljon. Suomessa on kymmeniä artisteja, jotka käyvät vuosittain keikkailemassa ulkomailla megakonserteissa päätähtinä. Suomessa on väkilukuun suhteutettuna enemmän muusikoita ja tuottajia, kuin missään muussa maassa. Suomessa on aivan älyttömän suuret, täysin käyttämättömät potentiaalit houkutella satoja tuhansia turisteja joka kesä, mutta jostain syystä raha ei näytä kelpaavan meille.

Jaoin eilen facebookissa uutisen, jossa kerrottiin, että Helsingissä olisi tänä kesänä mahdollisuus järjestää tapahtumia ilman lupaa. Vastaanotosta voi päätellä, että en ole ainoa jonka mielestä tapahtumia koskevat byrokraattiset menettelyt ovat kohtuuttomia. Nyt avattu rantakesa130km.fi palvelu on osoitus siitä, että lupamenettelyistä voidaan tehdä yksinkertaisempiakin. Mielestäni niistä pitäisikin tehdä yksinkertaisempia - pysyvästi.

Olen järjestänyt, tai ollut mukana järjestämässä, heittämällä yli viittäsataa tapahtumaa, kaikkea parinkymmenen ihmisen metsäbileistä yli 3000 hengen festareihin. Väliin mahtuu kirjava kattaus kaikenlaisia tapahtumia, joista osaan on hankittu viranomaisluvat, osaan ei. Osaan olisi pitänyt hankkia luvat mutta ne on jätetty hankkimatta, yleensä tällaisiin tapahtumiin paikalle sattuneita poliiseja ei ole kiinnostanut luvattomuus. Byrokratia ja luvat on herkkua, joka kiinnostaa usein vain holhoavia päättäjiä. Poikkeuksena yleiseen turvallisuuteen liittyvät luvat, niitä valvotaan tiukasti - mikä onkin hyvä.

Vaikka yksi suurimmista syistä köyhään tapahtumakulttuuriin onkin lupamenettelyjen nihkeys, löytyy Suomesta toinenkin piirre, joka syö tapahtumilta pohjaa - erityisesti kaupungeissa. Menitpä mihin tahansa maailman suurista kaupungeista, niissä järjestetään suuria juhlia joissa ihmiset juhlivat yön pikkutunneille asti musiikin raikaessa pitkin kaupungin katuja. Suomessa ihmiset haluavat mennä nukkumaan klo 22, ja se tarkoittaa, että kaikkien muidenkin pitää olla hiljaa, etenkin ulkona. Mikä on sinällään hassua, koska kaikista maailman kaupungeista missä olen vieraillut, Suomessa on parhaat äänieristykset ulkoa tulevaan meluun.

Sinänsä ironista, että maassa, jossa kesäisin päivä jatkuu pitkälle yöhön ja jossa talvisin on pimeää, kylmää, yksinäistä ja hiljaista, halutaan kesästäkin nauttia hiljaa ja yksin.

Ottaen huomioon nykyisen taloustilanteen sekä kehityksen, joka on johtanut työpaikkojen vähenemiseen valmistamisessa ja niiden lisääntymiseen palvelupuolella, meillä ei oikein ole varaa menettää niitä euroja joita turistit tänne tuovat. Suomalaiset eivät voi palvella vain toisiaan, me tarvitsemme turisteja. Ja mikä saa turistit tulemaan? Tapahtumat.

Sen lisäksi, että viranomaisten on helpotettava tapahtumien järjestämistä kaikin tavoin, myös meidän tavallisten suomalaisten on lakattava valittamasta siitä, että joku muu pitää kivaa. Jokainen melusta tehty valitus pienentää sitä kattausta, jonka kaupunki voi tarjota ulkomaalaisille. Jokainen menetetty turisti on myös satoja menetettyjä euroja. Tokihan minäkin arvostan hiljaisuutta, olenhan suomalainen itsekin, mutta yhteisen hyvän vuoksi olisi hyvä, jos ihmiset voisivat vähän joustaa.  Jos haluaa ehdotonta hiljaisuutta, sitä varten voi mennä käymään maalla. 

”Suomalainen on ainoa joka on valmis maksamaan viisikymmentä euroa siitä, ettei naapuri saa sataa euroa” – Olisiko aika jo kypsä ilmapiirille, jossa aivan toisenlaiset sanonnat kukoistavat?

Kaupunki elää, kaupungissa on tapahtumia, ihmisiä, baareja, autoja, ääntä, taidetta ja musiikkia. Kaikkea sitä ja paljon muutakin on kaupunki. Kaupungissa ihmiset kuulevat toistensa elämän, he jakavat sen. Kaupunki pitää ääntä jatkuvasti, kaupunki tuottaa sitä. Menitpä minne päin maailmaa vain, kaupungeissa ymmärretään, että ääni on osa kaupunkia, siis kaikkialla muualla kuin meillä. Jostain syystä täällä luullaan, että kaupungin tulisi olla hiljaa, tämä on kaupunkikulttuurin paradoksi ja mielestäni ehdottomasti turismin ja sitä myöten taloudellisen kasvun tulppa.